|
Jokihaaran
pikkujouluissa lämmin tunnelma
Perinteiset Jokihaaran pikkujoulut vietettiin nyt
toista kertaa Oikarissa, entisen hevostallin tiloissa.
Yhdistyksen juhlatoimikunta otti rohkean askeleen kutsumalla
tilaisuuden juontajaksi miehen. Yli kymmenen vuotta Jokihaaran
pikkujouluissa on ollut juontamisessa "akkavalta". Hurjalta
myllerrykseltä vältyttiin, juontajaksi kutsuttu Pekka Keränen
otettiin vastaan valtaisin aplodein.
Tervehdyssanoissaan yhdistyksen puheenjohtaja Mikko Nieminen muisteli
kolmenkymmenen vuoden takaisia kokemuksiaan kesätöistä Wilh.
Schaumanin Oikarin metsätilalla.
Tutun ja turvallisen "Tatun" eli Taisto Lähteelän
hanurimusiikki viritti yleisön joulutunnelmaan. Laulajalöytö
Jokihaaran Kanervatieltä, Mari Mäkinen, ihastutti ensin
joululaulu-sooloissaan ja jatkamalla yhteislaulun esilaulajana.
Debyytti
Illan yllätyksestä vastasi juontaja Pekka Keränen. Hän ilmaisi
meille kaikille "pelkojen voittamisen"-kurssin tulokset
laulamalla ensimmäisen kerran julkisesti eli debytoimalla. Pekka
esitti Kulkuri ja Joutsen kappaleen sellaisella tunteella, että
rohkeutta riittää vaikka muille jakaa.
|
Ohjelma jatkui tietokilpailulla. Kahteen joukkueeseen jaetun salin
osien välinen tietokilpailu hauskuutti kaikkia, Pikkujoulujen
pakkopullaksi mainittu tietokilpailu parani loppua kohti ja voittaja
selvisi monien mielestä liian pian.
Kylän nuorten ideoima Lukutoukkien kerho esittäytyi. Perustajat
Veera Keränen ja Suvi Nieminen kertoivat kerhon synnystä ja
toiminnasta.
Puuropuhe
Jorma Laulumaa, Jokihaaran kokonaan valaistulta tieltä, Kuusitieltä,
aloitti kertomalla ettei heillä koeta kaamosta lainkaan, valoa on
ympäri vuorokauden ja pihapiirin sireeni kasvattaa uusia silmuja.
Jormalla oli sireeninoksa mukana todistamassa että elämme
poikkeuksellisen lämmintä syksyä.
"Tässä minulla on ohrapuuropuhe, ja toivon ettei tämä puhe
puuroudu,
Vaikka olen kaksikymmentä vuotta puuroni puhumalla hankkinut niin
silti vähän jännittää. Jos ei jännittäisi olisi se kuulijoiden
aliarvioimista.
Jokaisella meillä on arvoa Jumalan silmissä ja toivottavasti myös
toistemme silmissä.
Jorma jatkoi kertomalla pohjalaisen pikkupojan katolle kiipeämisestä.
Äiti hätäili ja isäkin hieman huolestui, mutta saavuttuaan pojan
vierelle katolle pikku poika kysyi isältään: "Katso isi eikös
täältä olekin mahtavat näkymät?"
|
"Ihmisyyden
ilmapuntari näyttää matalapainetta, on paljon muutakin kuin
kaamosta, ihmisyys on kuin laakson pohjassa, on paljon masennusta,
paljon vaikeuksia, paljon vaivaa.
Ajattelin, että jos tämä juhla,
tällä kylällä olisi se paikka, missä meitä ikään kuin
nostetaan sinne talon katolle ja siellä sanotaan, että kyllä
meillä on mahtavat näköalat. Nousta katselemaan niitä näköaloja
mitä meille on tällä kylällä annettu. Me tarvitsemme toinen
toisiamme, perheet tarvitsevat toinen toisiaan, ystäviä, puolisoina
toinen toistamme. Yhä useammat perheet hajoavat, joskus tuntuu, että
tässä ajassa keitetään kriisipuuroa ei ohra- eikä riisipuuroa
vaan kriisipuuroa ja tahtoisin omalta kohdaltani rohkaista meitä
välittämään toinen toisestamme, ei tehdä niin suuria ja nosteta
sitä rimaa niin korkealle että me emme sitä tavoita. Tässä
tasaisessa olossa iloitkaamme siitä mitä meillä on ympärillämme"
Jatkuu
|
