Jokihaaran verkkopalvelu
|
|
Suur-Jokihaaran synty on alkanut Uuraisten Jokihaaraan rakennetaan parhaillaan kolmea taloa ja Paratiisissa, uudella upealla asuinalueella sahattiin kenttäsirkkelissä kolmen talon tarpeita. Äitienpäivän viikonloppu käänsi Uuraisten asukaslukuennusteen uudelleen nousujohteelle. Jatkuva hiekka-autojen trafiikki ja sirkkelisahan iloinen ääni takaavat kylälle elämää ja harjannostajaisia monella mäellä.
Kenttäsirkkeli on työmiehen parhaimpia keväänmerkkejä. Halkaistun puun pihkan tuoksu ja aurinkoisena kevätpäivänä talkookahvit kannon nenässä maailmaa parantaen, ovat asioita joihin pitäisi olla useammin aikaa. Sahurin silmää hiveli taivaan rannassa häämöttävät Nyrölän, Höytiän ja Petäjäveden maisemat. Alimmaisen järvimaisema on tarjolla vain ja ainoastaan Paratiisista tontin hankkiville. Alta ottajat ehtivät laittaa laudat, lankut ja pinnat siististi omiin kasoissaan, putki vei purun lähikuusen juurella. Kun vaalea puutavarakasa kasvoi, ilmestyivät paikalle ensimmäiset palopukit ja naapurit, joilla myös olisi pari kolme pölliä. Toisena alta ottajana askelsi Henttosen Reino, melkein 83-v. Kun Reinon askelta ja menoa seurasi niin tuli ajatuksiin ettei sairauksien siemen ole lehmän maidossa eikä voissa. Puolelta päivin aurinko kiersi kuusten takaa helottamaan suoraan ja varjossakin lämpötila läheni hellerajaa, alkoivat mehu- ja vesipulloilla käynnit tihentyä. Kahden vaiheilla heittääkö lakki pois vai ei. Reino heitti paidankin pois ja saman ilmastoinnin otti käyttöön myös toinen alta ottaja. Pihkaa, pieniä naarmuja ja mustelmia tuli käsivarsiin päivien aikana. Aamuisin ruumis oli kuin perunapussilla hakattu. Jäykkä ja kipeä vähän sieltä täältä. Ensimmäinen kakkosvitonen painoi niin julumetusti, että oli usko mennä päivän jaksamiseen. Kun leppäpölli tuli sirkkelin terästä ulos muuttui sen pinta hetkessä oranssinpunaiseksi. Raidan oranssi sitä vastoin harmaantui nähdessään päivän valon. Purukasan vaaleuden molemmat kuorruttivat pois. Kahdeksan kantattavaa lautaa päällekkäin oli alta ottajille painajainen. Kanttaussyrjää on sirkkelipöytä täynnä ja kahdeksan puun pinnasta sahattua neljän tuuman lautaa painoivat niin paljon, että jollei sahuri olisi yhtään armahtanut hidastamalla liikkeitään niin olisipa ollut ainut keino vain pudottaa kasa maahan pöydän viereen. MIKKO NIEMINEN
|
PAUNETTI