Luutaopissa mukava yhdessä tekemisen meininki

Luudantekijöiden ilmeet kertoivat, että nyt tehtiin jotain mieluisaa.

Palaute oli hyvin positiivista, Teuvo-rehtorikin innostui tekijöiden kehuista niin, että syksyllä on luvassa jokihaaralainen katiska-hanke.

Perinteinen puupuitteinen katiska hakkaa mennen tullen huoltoasemien kiinalaiset viritykset.

Puupuitteisen katiskan runko kestää käytössä hyvin kahden verkon iän.

Oikarissa opittiin luudan tekoa

Keski-Suomen kehittyvät kylät ja Jokihaaran pvy järjestivät Oikarissa käsityöperinteen säilyttämiseksi ”Luuta lakaisemaan”- kurssin.
Yhdistys kutsui luutaopiston rehtoriksi käsitöiden monitoimimiehen Teuvo Riihimäen.
Aihe kiinnosti kyläläisiä odotettua enemmän. Teuvo varautui kymmenen hengen osallistumiseen mutta paikalla oli 17 opinhaluista.

Suomi on tyhjä luutatiedosta

Kurssia edeltäneellä viikolla etsimme varpuluudan tekemiseen liittyvää materiaalia ensin Uuraisten pääkirjaston valikoimista. Muut käsityöt olivat hyvin edustettuina mutta luuta oli tuntematon asia.. Varpuluudan yksinkertaiset ohjeet, materiaalimäärineen ja piirros valmiista luudasta olivat saalis internet-sivustoista hakemalla. Luudan tekoa oli harrastettu peruskoulussa.
Helsingin yliopiston kirjaston nettipalvelu tarjosi mahdollisuuden, jolla saa haluamastaan aiheesta lisätietoja. Kattavan etsinnän tuloksena he löysivät tuon saman peruskoulussa valmistuneen ohjeen .

Luudan elämä alkaa metsästä

Varpuluudan materiaaliksi hankitaan nuorista rankapuun kokoisista koivuista sutjakoita oksia, mieluusti sellaisia joissa haarat ovat yhdensuuntaisia.
Sidontatarpeiksi valitaan nuorempia metrin puolentoista pituisia koivun taimia.
Talvisaikana hankitut varvut sulatetaan ennen käyttöä.
Tavalliseen yhden käden varpuluutaan valitaan sisäosaan jämäköitä oksia, niiden ympärille asetellaan samanpituisia varpuja niin, ettei tekele muistuta tuulenpesää vaan säilyy siistinä kartiona. Kaikista varvuista poistetaan oksat käsikahvan matkalta.
Sidontavitas käsitellään poistamalla liiat oksat, taivutellaan ja kierretään kunnes vitas on kuin narua. Oikein käsiteltynä se taipuu mukavasti ja sen voi taittaa vaikka solmuun.
Vitasoksasta tehdään silmukka. Silmukan läpi asetellaan käsitellyt varvut jakaen ne kahteen osaan, toinen reiden oikealle toinen vasemmalle puolen. Kun varvut on vitassilmukan läpi asetettu, muodostuu silmukan yläpuolelle käsikahavaksi tarkoitetusta osasta v-kirjaimen muoto. Tämän v:n kautta taitetaan vitassilmukan jäljellä olevaa ainesta. Loppu vitaksesta tehdään toinen silmukka käsikahvasta varsinaiseen luutaan päin.
Varpujen päät tasataan ja luutaosassa pahasti sojottavat varvut leikataan pois.
Kahden käden luuta valmistuu samalla tekniikalla, hieman isompia varpuja ja hieman suurempi määrä.
Pääsiäisen aikoihin tarvittavan varsiluudan rakenne on muuten sama kuin reilun käsiluudan mutta vitaksen tiukottaminen ei ole ihan niin tärkeää. Valmiin käsikahvan läpi tungetaan luudanvarsi. Oikeaoppisessa luudassa ei käytetä särkyneen jääkiekkomailan vartta eikä vitaksena rautalankaa. Oikea varsi on metsästä haettu nuori, tasapaksu koivunranka.

"Eikö olekkin hieno?" kysyy Jorma Laulumaa

Tästä kaikki alkoi.

Teuvo Riihimäki opastaa oikein kädestä pitäen

Internernetistä löytynyt varpuluudan ohje ja Pekan valmistama tuote

Teksti ja kuvat: Mikko Nieminen