Jokihaaran verkkopalvelu
PAUNETTI
 

Luontoretkellä Pönttövuoreen koettiin monin aistein

Jokihaaran Kyläyhdistyksen lokakuun retki suuntautui Pönttövuoren maisemiin. Vanha käytöstä poistettu tunneli kiinnosti ihmisiä kovasti. Muutama joukosta oli kulkenut tunnelin läpi aikanaan junassa istuen. Tunnelissa koki elämyksiä monin aistein. Pimeys oli kirkkaan päivän valon jälkeen uskomaton. Hyvänkään lampun valossa ei aluksi nähnyt juuri mitään. Kosteus teki hengittämisen helpoksi mutta nappaskenkiin vaikutus ei ollut sama. Oudot äänet tippuvista vesipisaroista ja kaiku monen ihmisten yhtäaikaisista askelista tuntui tunnelissa kuin jokin tuhatjalkainen hirviö rynnisi niskaan. Ja jännitys siitä tallustaisiko karhu vastaan tunnelin puolivälissä pani miettimään kumpaan suuaukkoon on lyhyempi matka.  

"Eräsopas" Jukka Mattila kuunteli herkällä korvalla tunnelien erikoismiestä Martti Ratiaa.
Martilla oli oli hyvin hallussa Pönttövuori faktat. Mm. päiden tunnelin välinen korkeusero,
joka on 12,33 metriä.  

Joukolla ja Arjalla oli tunnelikokemusta muutaman vuoden takaa. Siksi Joukokin muikistelee.

Kanavuoren puoleinen tunnelin suuaukko on aika rujon näköinen. Vasemmalla on vielä näkyvissä tunnelin oven saranapuu.
Ovet suljettiin junan mentyä. Näin estettiin talvisaikaan tunnelissa olevan veden jäätyminen ja jääpuikkojen vaara junalla.

Tunnelin Metsolahden puoleinen pää on juhlava. Kivikaari, vaakuna ja rakentamisvuodet hakattuna holvikaareen.
Vasemmassa laidassa näkyy vielä hieman rakentamisvaiheessa kuolleiden työmiesten nimiä. Vandaalit ovat tuhonneet nimilista spraymaaleilla.

Tämä oli retken tunneleista kolmas.

Retkeläiset yhteiskuvassa tunnelin Metsolahden puoleisessa päässä.

1223 metriä pitkä tunneli oli viime vuosisadan alkupuolella mittava työmaa. Kalliota louhittiin tunnelista noin sadan omakotitalon tilavuuden verran. Hevospeleillä louhittu kiviaines kulki täyttämään Leppävettä rautatiepengerryksen alle.

Nokipannuvastaava Jukka Mattila valmistautuu noin viiden litran annokseen Juhla-Mokkaa

Martti Ratia ja Olavi Nieminen seuraavat kuinka kahvi kiehahtaa. Tarkka katsoja huomaa kuvassa työmies Niemisen armeijan opeilla kyhäämän kahvipannun ripustusratkaisun.

Kahviveden kiehumista odotellessa kävimme JukanTokan järjestämän luontovisan. 
Mikä ei kuulu joukkoon: 
1. Tylli, liro, sirri, uikku, lori vai kihu? 
2. Nystyhytykkä, hapero, kovero, malikka, vinokas vai hiippo? 
3. Kivinilkka, törö, turpa, sorva, vimpa vai kurppelo? 
4. Nahikas, nenätti, rölli, sänkiö, tähkiö, vai jäkkärä? 
5. Mitkä kaksi eivät kuulu joukkoon: Bubo bubo, bufo bufo, asio otus, pica pica, grus grus vai lynx lynx? 
6. Hopeatäplä, ruskotöpökatti, keisarinviitta, papurikko, paksupää vai havununna?
Oikeat vastaukset saat soittamalla: JukanTokka puh. 040 759 9864

Siirtolohkare toimi vankkana pöytänä ja Keskisuomalaisen mainoskassi suoriutui hienosti retkipöydän liinan tehtävästä:
Maija Nieminen sai ensimmäisen kupillisen tämänkertaista nokipannukahvetta.

"Eräsopas" Jukka Mattilan neuvoin pääsimme kokeilemaan suopunkia. Jouko Salmisen heitto onnistui lähes täydellisesti.

Porojen osaa näyttelivät hienosti Paratiisin asukkaiden lapsukaiset

Leppävedeltä Tikkakoskelle johtavan uuden tien varressa on komiat kalliot. Kallion keskivaiheilla silmien korkeudella on esihistoriallinen kalliomaalaus. Punamultamaalauksessa on äiti ja lapsi hahmo.

Maalaus on suojeltu ja paikalla kiipeilyä harrastavat tahot kunnioittavat historiaa

Kalliot ovat uskomaton luontoäidin (jääkausi) aikaansaannos. Kymmeniä metrejä korkea pystysuora kallio, joka alkaa melkein järven rannasta. 

Tällä kohtaa kalliota voi kuvitella löytävänsä hurjan kokoisen ihmisen naaman kiveen ikuistettuna

Kallioita vastapäivään kiertämällä pääsee niiden huipulle. Vaikka keli oli kuiva niin silti jalkoja vipatti ja kulkiessa joutui välillä turvautumaan känkkärämäntyihin

Uskomaton juttu, että männyn siemen on aikanaan löytänyt paikan kallion kielekkeellä ja ravinteita kasvaakseen isoksi vahvaksi puuksi.

Kallioiden päältä näkyy Tikkakosken lentokenttä ja vesitorni. Syksyn ruskasta on vielä hieman jäljellä

Oulusta Jyväskylään muuttanut nuorimies oli kiipeilemässä. Tässä hän on laskeutumassa huipulta alas vieden mukaan turvakoukut.  Paluu huipulle tapahtuu perinteisellä vuorikiipeilyllä. Tämän kielekkeen alla on kymmenien metrien pudotus ja seinämä kallistuu noustessa kiipeilijään päin. 

Tämä känkkärämänty on nähnyt monet tuiskut ja tuntenut tuulien tuiverruksen antamatta periksi

Hamuaako männyn oksisto alla pilkottavaa järven vettä vai onko usko ylöspäin kasvuun loppunut 

Kallioiden paluureitti on melko vaativa. Kostealla kelillä ei kannata retkeillä. Ja aikaa kannattaa varata.
Kallioiden valloituksen aikana saimme tiedon Jokihaarassa eksyneestä sienestäjästä. Sienestäjän naapuri oli mukana retkellä ja lupasi auttaa heti kun pääsee Vehniäntielle eksyneen henkilön polkupyörän luo. Auton äänimerkki auttaisi eksynyttä.
"Eräsopas" Jukka Mattilan ohjeisti eksynyttä kulkemaan niin, että kun aurinko on kello kahden kohdalla ja kävelysuunta on kaksitoista. Noin varttitunnin kuluttua eksyjä ilmoitti hukassa olleen Vehniäntien löytyneen.
Retkeilijälle, marjastajalle ja sienestäjälle muistilappuun: Ota mukaan kännykkä, viisarikello, liiku mieluiten siihen aikaan kun aurinko näyttäytyy. 

Omasta ja retkeilijöiden puolesta mittavat kiitokset oppaillemme Martti Ratia ja Jukka Mattila.

Seuraava kimpparetkeily marraskuun ekana viikonloppuna. Kohteena Sarpatin kuntopolku.